Havaintoja parisuhteesta blogin kirjoittaja erosi!

Posted on Posted in Mielipide, Parisuhde

Elämän täytyy olla aina nautinnollista ja viihdyttävää, tai se ei ole elämää ollenkaan!

 

Nykyaikainen ihminen on itsekäs otus, jonka mielestä parisuhteenkin täytyy tuntua aina hyvältä ja olla täynnä nautintoja ja intohimoa. Jos nämä viihdyttävät elementit puuttuvat edes väliaikaisesti, niin suhde on kuollut ja täytyykin jo erota, kumppanista viis. Nykyaikaiselle light-elämää elävälle ihmiselle avioliitto ja kumppani muodostuvat erityisen ylitsepääsemättömän pahoinvoivaksi riippakiveksi, jos sattuu ihastumaan toiseen henkilöön, tai kyllästymään omaan kumppaniin. Tällöin oma avioliitto, tai parisuhde koetaan tietenkin jo pilalle menneeksi ja vialliseksi, koska se ei enää viihdytä. Siitä täytyy päästä eroon ja vikahan ei muuten koskaan ole itsessä, vaan suhteessa tai kumppanissa.

 

Nykyaikainen rakkaus on halpaa light-rakkautta, kevytkenkäistä, epäaitoa ja väärinymmärrettyä. Todellinen rakkaus ei ole pinnallista hollywood rakkautta. Nykyajan trendi on, että pyritään kaikessa pinnalle, elämä on sellaista pintaliitoa. Sama pintauinti on havaittavissa kaikessa mitä ihmiset tekevät, aina somesta siihen avioliittoon. Oikeasti pitäisi pyrkiä pinnan alle syvään rakkauteen, kumppanuuteen ja aitoon elämään. Pintaliito on sellaista halpaa ja kevytkenkäistä rakkautta ja todellisuuden tulkintaa.

 

Pintaliito -light-elämässä ihminen pyrkii aina miellyttämään ja nostamaan itseään. Tällainen light-elämä on käytännössä itsensä viihdyttämistä hengiltä, jotain sellaista muka täysillä elämistä. Lopulta mikään ei tunnu, maistu, haise, tai näytä yhtään miltään. Todellinen elämä on täyteläistä, aitoa ja syvällistä, mutta en nyt kuitenkaan kirjoita siitä.


Suosittu parisuhde bloggaaja Sami Minkkinen erosi!

Iltalehti uutisoi: “Suomen ihanimmat häät -ohjelmasta tuttu mies on löytänyt uuden rakkaan.” Tutustu Minkkisen artikkeliin tästä!

 

Minkkisen blogista ajatuksia avioliitosta:

Avioliitto. Kahden ihmisen vapaaehtoisesti solmima rakkauteen nojaava liitto. Se on kaunis raami sille rakkaudelle, joka avioliittoa kantaa. Lupaus elämänmittaisesta parisuhteesta, kunnes kuolema meidät erottaa. Lupaus, joka jää melkein puolelta avioliittoon menevältä lunastamatta. Lupaus, jota kenenkään ei pitäisi koskaan edes tehdä.

Avioliitto perustuu vääriin tavoitteisiin. Se, että on pyrkimys ja tahto elämänmittaiseen parisuhteeseen ei tarvitse lupausta ympärilleen. Lupaus on itsensä ja toisen huijaamista. Miten sitä koskaan voisi tietää, että mitä parisuhde tuo mukanaan. Eikä sitä pidä edes liikaa ajatella. Eihän avioliiton pidä olla lopullinen pakko jäädä johonkin, josta ei koskaan pääse pois. Ei pidä luvata, pitää luvata yrittää.”


Tässä toisen, joskin ei niin tunnetun, mutta myös Suomen ihanimmat häät -ohjelmasta tutun ja yleisöäänestyksen voittaneen miehen mielipide avioliitosta ja Minkkisen blogista. Iso kiitos muuten kaikille äänestäneille!

Jos et ymmärrä avioliittoa sen perinteisessä merkityksessä, niin älä koskaan mene avioliittoon luvaten sitoutua kumppaniisi loppuelämäksesi. Lupaus jonka jokainen naimisiin menevä pari tekee toisilleen ja itselleen, juontuu avioliiton syvällisestä merkityksestä, eli siitä mistä siinä ihan oikeasti on kysymys. Jos et ymmärrä mistä avioliitossa on kysymys, niin älä lupaa. Silloin lupaus on juuri kuten Minkkinen sanoi, itsensä ja toisten huijaamista. Olet luvannut jotain mihin et oikeasti usko, tai sinulla ei ole mitään käsitystä mitä lupasit. Tällainen katteeton lupaus jää todennäköisesti lunastamatta. Onneksi olkoon Minkkinen, olet pettänyt itsesi, lapsesi ja kumppanisi.

 

Minkkinen sanoo, että elämänmittaiseen parisuhteeseen ei tarvitse lupausta. Totta, mutta avioliitto ei ole mikään pelkkä parisuhde ja siksi juuri avioliitto tarvitseekin tämän lupauksen. Minkkinen sanoo myös, että avioliiton ei pidä olla lopullinen pakko jäädä johonkin, josta ei koskaan pääse pois. Tämä on tietenkin taitavan kärjistävää väritystä, tai harmillinen väärinkäsitys.

Avioliiton ja parisuhteen ero on juuri siinä, että parisuhteen ei tarvitse olla mikään lopullinen. Mitä taas tulee avioliittoon, niin miksi mennä avioliittoon, jos avioliitto käsitetään olevan vain yksi samankaltainen rakkauden ilmenemisen muoto siinä missä muutkin parisuhdemuodot?

 

Jos ja kun avioliitto käsitetään virheellisesti olevan vain rakkauteen perustuva parisuhteen muoto, niin avioliiton todelliset voimavarat jäävät kaappiin pölyttymään. Avioliiton kantava voimavara, toisin kuin Minkkinen luulee, ei ole rakkaus vaan sitoutunut kumppanuus. Tähän kumppanuuteen toki kuuluu myös rakkaus. Jos osapuolet eivät ymmärrä mitä lupaavat, mihin he ryhtyvät ja mitä he saavat siitä, niin tulevaisuus tuo mukanaan tullessaan “yllätyksiä”. Nämä yllätykset eivät toki tule yllätyksenä tilastollisesti. Tällaisen yllätyksen koki myös Minkkinen (joskin ei ensimmäistä kertaa), joka omien sanojensa mukaan ”rakastui” toiseen ihmiseen. Useaan kertaan eronneen Minkkisen kirjoituksista saa sen käsityksen, että ihastuminen toiseen ihmiseen tarkoittaa mahdollisesti loppuelämän kurjimusta omassa avioliitossa.

 

Tässä salaisuus: Jokaisessa avioliitossa ja parisuhteessa ihastutaan toisiin ihmisiin, mutta nämä ihastukset eivät muodostu rakkaussuhteiksi, jos niitä ei ruoki.

 

Minkkinen kirjoittaa blogissaan: Minulla on tunteita toista ihmistä kohtaan. Olen rakastunut toiseen ihmiseen.” Mitä hän tässä sanoo? Onko suositun parisuhde vinkkisen käsitys rakkaudesta todellakin hollywood elokuvista tuttua pinnallista light-rakkautta, vai onko hän pettänyt kumppaniaan ja ruokkinut itse ihastusta, joka sitten on muodostunut rakkaudeksi?

Jotta rakkaus syttyy toiseen ihmiseen, niin täytyy kumppaniaan pettää ainakin henkisesti, jos ei nyt välttämättä fyysisesti. Ajatuksen kanssa pettämisestä täytyy flirttailla ja heittäytyä täysin omien himojensa hekumaan. Väittäisin, että rakastuminen vaatii jonkinlaista ihmisten välistä vuorovaikutteista yhteisymmärrystä pelkkien omien ajatusten lisäksi. Tämä on minun mielestäni oman kumppanin pettämistä. Rakastuminen toiseen on siis pettämistä, ihan ilman mitään fyysisiä syrjähyppyjä.

 

Tässä toinen salaisuus: Jokaisessa loppuun saakka kestävässä avioliitossa kyllästytään, uhraudutaan, ihastutaan ja rakastutaan uudelleen ja uudelleen omaan kumppaniin. Tämän eläminen uudelleen ja uudelleen edellyttää töitä ja molemminpuolista tahtoa sitoutua koko loppuelämäksi siihen omaan kumppaniin, joka oikeastaan ei ole pelkkä kumppani, vaan osa sinun identiteettiäsi. Juuri tästä avioliitossa on kysymys.

Sinä avaat itsesi toiselle ja toisesta ihmisestä tulee osa sinua, tämä edellyttää ehdotonta luottamusta, siitä että toinen ei ole lähdössä mihinkään. Siksi avioliitto tarvitsee lupausta sitoutua koko loppuelämäksi. Kuinka sinä hoidat omaa hyvinvointiasi? Samoin sinun tulee hoitaa avioliittosi ja kumppanisi hyvinvointia. Kumppanisi ja avioliittosi hyvinvointi ovat osa sinun hyvinvointiasi. Et voi ulkoistaa avioliittoa ja kumppaniasi oman hyvinvointisi ulkopuolelle, tai voit kyllä…

Avioliitossa voi olla ilman perinteisen avioliiton voimavarojen merkitysten ymmärtämistä ja niiden käyttöönottamista. Se on kuitenkin sama, kuin yrittäisi päästä perille puolella tankilla, joskus tankki on jo lähtiessä lähes tyhjä. Jossain vaiheessa se polttoaine loppuu suhteesta ja päädytään eroon, tai lopun elämää kestävään pakkopulla kurjimukseen missä kenelläkään ei ole mukavaa, kunnes molemmat ymmärtävät mistä avioliitossa on oikein kysymys ja tahtovat elää syvällistä ja intohimoista elämää toistensa kanssa.

 

Lopuksi täytyy vielä kirjoittaa, että me ihmiset olemme mitä olemme. Jotkut pettyvät ja jotkut tulevat petetyksi. Totuus on kuitenkin se, että jokainen ihminen kykenee pettämään. Perinteisen avioliiton asettamat ihanteet ja odotukset kumppanille sekä itselle ovat ihmiselle vaikeita ja se on tosiasia. Jos avioliitto olisi helppoa, niin ei näin moni ihminen eroaisi. Ehkäpä juuri sen vaikeuden vuoksi avioliitosta on tehty tällainen light-versio, johon ei tarvitse sitoutua, joka ei ole perhettä koossa pitävä instituutio, ja sen ei tarvitse olla lopullista. Itsensä ”liian” syvällinen sitominen, tai sulautuminen kumppaniin saattaa olla jopa kauhistus jollekkin, mutta siinä on perinteisen avioliiton perusta. Tulette yhdeksi yksiköksi, samaksi lihaksi, mieheksi ja vaimoksi, olette kaksi, mutta silti yksi ja yhdessä te muodostatte täydellisen yksikön. Tämä on kaikkein paras perusta lasten kasvatukselle.

Täytyy muistaa, että eroissa on usein kaksi osapuolta, pettäjä ja petetyksi tullut. Vaikka toinen kuinka tahtoisi huoltaa avioliittoa, tai parisuhdetta, niin toinen ei välttämättä sitä tahdo. On pelottavaa sitoutua ihmiseen, joka ajatelee, kuten Sami Minkkinen: ”Avioliitto on kaunis instituutio. Se on sitä enemmän kuin mitään huonoa. Silti sitä on syytä toisinaan kepillä vähän pöyhiä. Koska mikään ei ole koskaan pysyvää ja muuttumatonta. Yhteiskunta ja maailma ympärillämme muuttuu hurjaa vauhtia. Ja hyvä niin. Vanhaan nojaaminen on hyvin monessa asiassa este muutokselle, joka vei asioita kohti parempaan. Avioliitto on yksi nimi parisuhteelle. Tai oikeammin yksi raami rakkaudelle”

 

Toivon, että kirjoitus herätti ajatuksia.

Ville Jordan

Ville Jordan

Olen 24-vuotias varkautelainen mies. Kirjoitan blogissani mielipiteitä ja pohdintoja elämästä sekä itseäni kiinnostavista ajankohtaisista aiheista.
Ville Jordan

Kommentit

Kommenttia