Normit nurin, vapauttakaa hyvä paha ihminen!

”Ihminen! Sattumanvaraisen, siis vahingossa ilmestyneen ja turhan elämäsi tarkoitus on olla onnellinen keinolla millä hyvänsä! Se itse asiassa ei ole elämän tarkoitus, mutta muuta et saa elämästäsi irti. Ota siis se minkä irti saat!” 

 

Kun seurailee keskustelua ja elämää yleensä, niin esimerkiksi yksilön vapaus määritellä itsensä ja omat – nimenomaan henkilökohtaiset – arvonsa korostuvat kieroon kasvaneella tavalla. Kaikki kuitenkin surkuhupaisasti tähtää yksilöä korostavan ihmiskeskeisen ajattelun suurimpaan elämän tarkoitukseen joka on yksilön itselleen määrittelemä onnellisuus.

 

Yksilökeskeinen ihmiskuva ja sen varaan rakentuva haave tulevaisuuden täydellisen onnellisesta ihmisestä ja yhteiskunnasta ovat harhainen utopia. Tässä fantasiassa metsästetään tuota himoittua ja kaikkien tavoittelemaa onnellisuutta kyseenalaisin keinoin.

 

Keinoina on muun muassa purkaa yksilön vapautta rajoittavia kaikenlaisia ihmisen ulkopuolelta tulevia normeja, siis päästä eroon muiden keksimistä ”vääristä” säännöistä! Tällaisia yksilöä sortavia vääriä sääntöjä yhteiskunnassa, tai yhteisössä ovat esimerkiksi perinteinen ja biologinenkin katsomus sukupuolten määrästä.

 

On nimittäin niin, että monet kuvittelevat virheellisesti ihmisen olevan hyvä, ja että kaikki “pahat” säännöt, tavat, etiikka, normit ja niin edelleen, jotka eivät tue nimenomaan yksilön tahtomaa kehityksen suuntaa onnellisuuden suhteen, nähdään rajoittavina, syrjivinä ja latistavina tekijöinä. Monesti puhutaan tuon jo mainitun syrjinnän lisäksi esimerkiksi ihmisoikeuksista ja rasismista (uudelleen määritellystä). Tällaiset kamalat yksilöä sortavat ja väkivaltaa tekevät tekijät täytyy tietenkin hävittää. Tällaisia “pahoja” normeja on esimerkiksi perinteinen avioliitto. “Normit nurin!” Vai miten se meni?

 

Tällainen väärän ymmärrys ihmisyydestä, että ihmisyys on jotain ennalta määräämätöntä henkilökohtaista kokemusta jossa jokainen saa itse määrätä omat arvonsa ja keinonsa tulla onnelliseksi ei ole todellisuutta. Kyllä minä yksilölliseen persoonaan uskon ja siihen, että olemme kaikki erilaisia yksilöitä ja että pidämme ja tunnemme onnea eri asioista, mutta kun ei pidä sekoittaa puuroa velliin ja niin edelleen.

 

Lainaus filosofian tohtori Frank Martelan artikkelista “Alkoi individualismin voittokulku, joka saavutti hybriksensä 80-luvun kasinovuosina ja 90-luvun hedonismissa ja yksilön tarpeiden palvonnassa. Oma yksilöllinen elämä on se linna, jota jokaisen kuuluu hartaudella vaalia. Kun jokaisella on velvollisuus maksimoida yksilöllinen onnellisuutensa, on pyyteetön teko aina itseltä pois, ylväs uhraus. Niinpä yksilöllisyyden puolesta taistelleet ajattelijat tahtomattaan petasivat tien auki itsekkyydelle.

Yksilöllistä onnea kannattaneet filosofit, hipit ja muut aikalaisvaikuttajat tulivat myös traagisesti yliarvioineeksi ihmisen. Ajateltiin, että kun yksilö vapautetaan yhteisön kahleista, hän vihdoin kykenee löytämään itselleen oman, itselleen sopivimman arvomaailmansa. Valitettavasti vain marginaalisen pieni poikkeusryhmä on ajattelussaan tarpeeksi itsenäinen tähän kyetäkseen. Muut poimivat arvomaailmansa omasta ajastaan ja ympäristöstään. Kun kirkon, tradition ja vanhemman sukupolven auktoriteetti oli kaadettu ja ajatteleva nuoriso julisti postmodernismia, syntyi arvotyhjiö. Sen täytti erityisesti TV:n myötä populaarikulttuuri ja mainonta. Suuret massat eivät heränneet ajattelemaan itsenäisesti, vaan omaksuivat pureskelematta pinnallisen, kulutukseen perustuvan elämäntyylin omaksi tiekseen kohti onnea.

Tämän seurauksena yksilöllisestä onnen tavoittelusta on tullut se oman aikamme pakkopaita, joka lopulta estää hyvän elämän elämisen. Ihmiset suorittavat hampaat irvessä vapaa-aikaansa, ehtiäkseen varmasti kokea kaiken, jonka TV:n sokaisemin silmin uskovat onnea tuovan. Hedonistinen oravanpyörä ei tunnu toimivan, mutta tämä laittaa ihmiset vain juoksemaan kovempaa niin työssä kuin vapaa-aikanansa, suorituskykynsä äärirajoilla. Yhä useampi putoaa kelkasta ja harva muistaa ihmisen perustarpeita: turvallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Kulttuurin luomasta harhasta huolimatta ne ovat kuitenkin edelleen aidosti onnellisen elämän eväät.”

 

Tunnetko sääliä? Saatat olla itsekäs.

Keskustelin jonkin aikaa sitten hyvän ystäväni kanssa hyvistä teoista. Sanoin, että ihminen kykenee halutessaan aitoihin pyyteettömiin hyviin tekoihin. Hänen mielestään sellaisia ei ole olemassa. Hänen mielestään jopa ihmisen tuntema sääli lähtee oikeasti liikkeelle ihmisen itsekkyydestä. Olin silloin hiukan eri mieltä, mutta pienen pohtimisen jälkeen tunnustin hänen ehkä olevan osittain oikeassa.

 

Psykologinen egoismi on moraalifilosofinen katsomus, jossa ihminen toimii aina itsekkäiden lähtökohtien mukaisesti. Toisin sanoen kaikki altruistinen toiminta, siis pyyteetön hyvän tekeminen epäitsekkäistä lähtökohdista ja muiden ihmisten edun oman edun edelle asettaminen, katsotaan todellisuudessa olevan lähtöisin itsekkäistä motiiveista.

 

Esimerkiksi, jos ihminen tekee hyvää muille, jotta tulisi itse onnelliseksi on motiivi pitkälti itsekäs. On hyvä että ihminen tekee hyvää, mutta jos hän tekee sen jonkin motiivin ajamana, edes hyvän mielen, niin kyse ei ole enää pyyteettömästä teosta. Tällainen ihminen on. Luonnostaan itsekäs!

 

Mietippä mitä luonnontiede ja evoluutio sanovat ihmisestä, eläimistä ja geeneistä. Ne ovat kaikki itsekkäitä ja tavoittelevat ainoastaan omaa etuaan. Jopa yhteisön edun ajamisessa katsotaan piilevän aina jokin omaa etua ajava motiivi.

 

Koska luonnontieteen mukaan ei ole olemassa mitään universaalia todellista hyvää ja pahaa, vaan kaikki on suhteellista. Tällaisista lähtökohdista tarkasteltuna on väärin sanoa, että itsekäs ja omaa etuaan tavoitteleva häikäilemätön ihminen olisi paha, koska se on luonnollista! Nyt ollaan jännän äärellä!

 

Kristinusko tukee ateistisen naturalismin ihmiskäsitystä. Tuliko yllätyksenä? Kristinuskon, psykologisen egoismin ja ateistisen naturalismin ihmiskäsityksen mukaan ihminen on lähtökohdiltaan itsekäs. Kristinuskossa ihmisen ei vain tarvitse jäädä itsekkääksi, jollaiseksi on syntynyt.

 

Kun nyt on selittämättäkin selvää, että ateistisen naturalismin mukaan ihminen on itsekäs olento, joka harvoin jos ollenkaan kykenee omien motiiviensa ulkopuolisen hyvän tuottamiseen muille, on kristillinen katsomus tässä kohtaa täysin ylivertainen.

 

Koko kristinuskon ydin on nimittäin siinä, että ihminen on itsekäs ja siitä itsekkyydestä voi päästä eroon. Kristittyjen esikuvana on Jeesus joka eli täydellisen pyyteettömästi ja kuoli kaikkien ihmisten puolesta ristillä. Eikö tämä ole maailmanhistorian epäitsekkäin teko? Ja vaikka se ei mielestäsi olisikaan totta, niin kristinuskon piirissä on silti ihmisiä, jotka elävät elämänsä tekemällä hyvää muille ihmisille täysin pyyteettömästi, vain ja ainoastaan koska se on oikein ja Jumalan toivomus.

 

Jeesuksen kuuluisat sanat: “Ja niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille.” Ei tämä ole mikään ihmisen teko toiselle jonka toivoisi tulevaisuudessa tapahtuvan itselleen, vaan se on yksi parhaista määritelmistä sille, mikä on oikein ja kuinka muita ihmisiä tulisi kohdella. Tahtoisitko sinä, että sinut hakataan ja potkitaan ojaan tajuttomaksi? En usko, joten älä sinäkään potki muita ojaan tajuttomaksi.

 

Kristinuskossa Jumala ei pakota hyviin tekoihin ja on täysin kristitystä kiinni, kuinka hän onnistuu elämään katsomuksensa mukaan, jotkut onnistuvat toisia paremmin. Samoin on myös ateistista naturalismia kannattavalla ateistilla. On ateistista kiinni kuinka hyvin hän onnistuu elämään oman katsomuksensa mukaisesti, jossa ei ole olemassa hyvää eikä pahaa.

 

Minun henkilökohtainen mielipiteeni on, että meidän on pidettävä kiinni kristillisestä etiikasta henkeen ja vereen. Sillä ateistinen naturalismi yhdistettynä itsekkääseen onnen tavoitteluun, on erittäin hyvä ja oikeudenmukainen kasvualusta rikollisuudelle ja lähes psykopaatin lailla käyttäytyville ja ajatteleville ihmisille. Ovatkohan psykopaatit evoluution seuraava askel?

 
Nämä ovat minun henkilökohtaisia mielipiteitäni, enkä väitä olevani 100% oikeassa.

Ville Jordan

Ville Jordan

Olen 26-vuotias varkautelainen mies. Kirjoitan blogiini ajatuksia elämästä ja välillä pohdintoja joistain ajankohtaisista aiheista.
Ville Jordan

Kommentit

Kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

css.php
Read previous post:
Ateistit varastavat meidän joulumme!

Milloin saa ja kenelle saa valittaa, kun ateistit varastavat kristilliset perinteet, muuttavat ne täysin toisenlaisiksi ja vaativat, että nyt tehdään...

Close