Rajoja rikotaan ja määritellään uudelleen!

Hajoita ja hallitse

Voimme huomata elävämme sellaisessa rajoja rikkovassa ajassa. Kaikki mikä on on normaalia, oikein ja hyvin, ei enää päde. Lisäksi, aina kun jotain hyvää ja itsestäänselvää normia muutetaan, niin se antaa avaimet yhä edelleen kyseenalaistaa aiemmin itsestäänselviä normeja ja arvoja. Esimerkiksi: Avioliitto,  sukupuoli, seksuaalisuus, perhe, perinteet, kansallinen identiteetti ja siten jopa itsenäisyyden määrittelemisestä on nykyään useita käsityksiä.

 

Hillitön maahanmuutto ei kannata

Yhtenä uusimpana ilmiönä rajojen rikkominen huomataan hallitsemattomana Islamin invaasiona Euroopan alueelle. Kaiken huipuksi monet vaikuttajat, päättäjät jne sanovat tämän olevan jotenkin kannattavaa tulevaisuuden kannalta. Suomelta murretaan parhaillaan kansallista identiteettiä ja jotkut fantasioivat, että meidän täytyisi jopa muuttua joksikin muuksi, täysin erinlaisiksi kansaksi miksi me olemme ajan saatossa muodostuneet. Pitäisi muka jopa ryhtyä ajattelemaan, että Euroopan ja jopa Suomenkin tulee muuttua jotenkin monikulttuuriseksi, joka käytännössä johtaa kansallisten identiteettejen ja perinteiden väistymiseen ”paremman” aatteen, eli yhtenäisen Euroopan vuoksi. Yhtenäisen Euroopan kannalta Eurooppaa kannattaakin Islamisoida, sillä Islamille sopii tällainen yhtenäinen järjestelmä, se aatteena jopa itseasiassa perustuu siihen.
Mielestäni apua tarvitsevia ihmisiä täytyy auttaa ja heille tulee osoittaa rakkautta, aivan kuten suomalaisten ”tolkun ihmisinä” täytykin. Mutta tarvitseeko meidän kustantaa kaikkien tänne tulevien pakolaisten elämä? He voisivat paeta muun muassa sotaa ja heitä vainoavaa Isistä rauhallisiin ja ystävällisiin samankaltaisen kulttuurin omaaviin ympärillä oleviin muslimimaihin, joilla olisi täysi kyky auttaa heitä. Varsinkin kun nämä kyseiset Islamistiset maat samaan aikaan rahoittavat massoittain Eurooppaan saapuville muslimeille moskeijoita.
 

 Hyvä ja paha

Voiko hyvä olla absoluuttista, vai onko se suhteellinen käsite? Onko hyvän ja pahan välinen ero todella jotain mustan ja valkean harmaankirjavaa aluetta? Yllättävän usein, kuulee ihmisten vetoavan juuri tähän, että heidän mielestään ei ole absoluuttista hyvää ja pahaa. Lisäksi voimme huomata saman ajattelumallin esimerkiksi useissa tv-sarjoissa. Usein tällaisella hyvyyden suhteellistamisella saattaa olla taustalla virheellinen käsitys siitä, että hyvyys voidaan käsittää myös eri tavalla.
 
On täysin totta, että kun ihminen ajaa omia agendojansa ja yrittää tehdä hyvää, niin hän ei voi siinä aina täysin onnistua. Hyvyys todellakin on täydellisen suhteellinen käsite, jos hyvyyden ajatellaan esimerkiksi tulevan ihmisestä ja hänen teoistaan. Usein joku hyvä teko, tai ajatus on jonkin toisen ryhmän, tai yksilön kannalta huono. Pitääkin kysyä, että pystytkö aina tekemään hyvää, niin että se ei ole väärin jotain muuta kohtaan. Erittäin vaikeaa se varmasti on, itse asiassa mahdotonta, mutta tällainen hyvyyden määritys on olemassa kristityn määrityksen mukaan.
 
Hyvä esimerkki on se vanha sanonta, että hedelmistään puu tunnetaan. Jos puu kuvaa keinoa ja vain osa hedelmistä, eli lopputuloksista ovat hyviä, niin onko keinosi todella ollut puhtaasti hyvä? Vai onko puun juuret, eli hyvyyden määrittely pielessä jolloin juuret eivät kykene antamaan puulle elinvoimaa, eli aitoa hyvyyttä?
 
Määrittelytapa josta puhun löytyy tietysti perinteisestä kristinuskon parista ja siitä tunnustuksesta, että pyhä on todellista ja jos keinot ovat pyhät, niin myös hedelmät ovat pyhät. Itseasiassa kristinusko on ainoa usko, joka sanoo antavansa pelastuksen, ihmiselle ja samaan aikaan tahtoo, sekä käskee tahtomaan pelkästään hyvää ihan joka ikiselle ihmiselle huolimatta hänen agendastaan, elämänkatsomuksistaan, iästään, uskonnostaan jne. Kristinuskossa jokaisella on vapaus valita ja juuri tämä ihmisen vapaa tahto on syy sille, miksi pahuutta ylipäätään on olemassa. Kristityt eivät ole tahdottomia robotteja. Mutta tämä vapaus myös luo suuren positiivisen eron esimerkiksi Islamin ja Kristinuskon Jumalan välille, sillä kristityillä on lupa valita.
 
Jos siis hyvyys määritellään, niin että se on Jumalan tahto, eli tehdä hyvää kaikille ihmisille kaikkialla, niin tekivätkö kristityt oikein ristiretkien aikaan? Ei. Eikä siihen löydy perusteluita myöskään raamatusta.
 
Tekevätkö muslimit tämän hyvyyden määritelmän mukaan nyt oikein toteuttaessaan Jumalansa tahtoa massamuuttamalla Eurooppaan levittääkseen islamia ”Rauhanomaisesti”, tai heidän levittäessään Islamia miekan avulla? Ei, mutta molempiin löytyvät perustelut koraanista.
Ville Jordan

Ville Jordan

Olen 26-vuotias varkautelainen mies. Kirjoitan blogiini ajatuksia elämästä ja välillä pohdintoja joistain ajankohtaisista aiheista.
Ville Jordan

Kommentit

Kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

css.php
Read previous post:
Avioliitto – kuinka sen saa pelittämään

Avioliitto - kuinka sen saa pelittämään? Sain sanoa: "tahdon", 23-vuotiaana ja vain vuoden seurustelun jälkeen. Monen mielestä olen tehnyt päätöksen...

Close