Avioliitto – kuinka sen saa pelittämään

Avioliitto – kuinka sen saa pelittämään?

Sain sanoa: ”tahdon”, 23-vuotiaana ja vain vuoden seurustelun jälkeen. Monen mielestä olen tehnyt päätöksen avioliitosta liian nopeasti ja liian nuorena. Näin ei kuitenkaan mielestämme ole, sillä itse avioliitto edustaa meille paljon muuta, kuin monelle arvostelijalle. Meille avioliitto edustaa kahden ihmisen, miehen ja naisen välistä sopimusta elää yksikkönä koko elämä loppuun saakka liitossa, jonka Jumala siunaa avioituvan parin niin tahtoessaan.

 

Uskovaisina ihmisinä me tahdoimme nimenomaan perinteiset ja kauniit kirkkohäät, mutta uskon todellisen heräämisen jälkeen olemme miettineet myös avioliiton ja vihkimisenkin uudelleen. Kyse ei enää ollut pelkästään siitä, että saimme kauniin hääpäivän ja perinteisen vihkimisen kirkossa, vaan suuri merkitys on sillä, mitä avioliitto, usko ja Jumala meille merkitsevät.

 

Tilastokeskuksen mukaan noin puolet suomalaisista aviopareista eroaa. Mistä siis tiedän, että avioliittoni ei pääty eroon? Eihän kukaan tiedä tai usko avioliittoon mennessään, että tulevaisuudessa avioliitto päättyy eroon. Olemme keskustelleet vaimoni kanssa tästä kysymyksestä (jota meiltä on tiedusteltu usein) ja olemme tulleet siihen lopputulokseen, että täytyy katsoa avioliiton lisäksi myös sitä, mitä avioliitto merkitsee meille ja mistä arvot tähän liittoon tulevat. Lisäksi olemme selvittäneet seuraavanlaisia kysymyksiä itsellemme kuten: ”oletko valmis tekemään kaikkesi avioliiton eteen kun meneekin huonosti ja miksi?” ”Uskotko että rakkaus voi syttyä uudelleen jos molemmat niin tahtovat ja tahdotko?” ”Onko takaovi auki, jos avioliitossa on huono vaihe”

 

Avioliitto ei ole kahle, vaikka moni niin luulee. Avioliitto on turvapaikka jossa saa levätä ja voimautua. Se on liitto jossa voi luottaa toisen tukeen, rakkauteen ja läsnäoloon silloin, kun jommalla kummalla on todella vaikea tilanne elämässä. Tämänkaltaisen sisäisen varmuuden saa ainoastaan, jos voit 100% luottaa siihen, että se toinen todella on siinä aina. Tuon luottamuksen rikki repiminen on eron yksi satuttavammista haavoista, joka jättää jälkensä myös lapsiin. Tilastokeskuksen mukaan eron nähneet lapset menevät harvemmin avioon ja eroavat useammin.

Nykyään moni kihloissa elävä pari saattaa olla kihloissa vuosikausia. Tällöin ei nähdä syitä mennä naimisiin, koska avioliitto merkitsee vain jotain suhteen uutta tasoa, tai nimikettä. Ehkä taustalla saattaa myös kummitella omien vanhempien, ero ja siitä johtuva pelko eron mahdollisuudesta, jolloinka nähdään avioliitto turhana illuusiona. Siinä mielessä koemme olevamme erityisen onnellisessa asemassa, koska kummankaan vanhemmat, tai isovanhemmat eivät ole eronneet. Perinteisesti kihloihin ollaan menty kosinnan seurauksena ja vihkimisen ajankohta on päätetty jo tässä vaiheessa. Niin oli myös meillä.

 

Avioliittoleirille!

Nyt uutena juttuna olemme Sannan kanssa päättäneet mennä avioliittoleirille. Odotamme molemmat leirin olevan opettavainen ja antavan paljon keskustelun aiheita. Mielestämme asioita on hyvä tutkia ja pohtia etukäteen, mutta myös kerätä työkaluja tulevaisuuden mahdollisia haasteita ja kriisejäkin varten.  Ja eihän avioliitto ole todellisuudessa niin yksinkertainen asia, ettei olisi aina lisää opittavaa ja parannettavaa. Emme ole vielä päättäneet mille leirille osallistumme. Ilmoittaudumme kuitenkin heti, kun sopivalta kuulostava leiri ilmaantuu näköpiiriin. Ja jonka ajankohta on meille molemmille sopiva.

 

 

Suvaitsevaisuutta

Aivan ensimmäiseksi minun täytyy muistuttaa, että tämä postaus kertoo meistä ja meidän mielipiteistä. Tarkoitukseni ei siis todellakaan ole väittää, että kaikkien tulee ajatella, kuten me ajattelemme. Me emme enää tahdo syrjiä, tai tuomita ketään mistään aiheesta ristiriitaisten katsomusten, mielipiteiden, tekojen tai tekemättä jättämisten perusteella. Tämänkaltaista kohtelua toivoimme myös itse saavamme.

Mielestäni on kaksi täysin eri asiaa suvaita ympärillä olevien ihmisten eriävien maailmankuvien olemassaolo, kuin hyväksyä ympärillä olevien ihmisten arvomaailma ja mielipiteet omaan elämäänsä sopiviksi.  Yksinkertaisena esimerkkinä: minä en enää juopottele, tai polta tupakkaa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että vaatisin ihmisiltä ympärilläni samaa, vaan voin hyväksyä heidän tapansa elää ja edelleen kuulua heidän lähipiiriinsä.

Ville Jordan

Ville Jordan

Olen 26-vuotias varkautelainen mies. Kirjoitan blogiini ajatuksia elämästä ja välillä pohdintoja joistain ajankohtaisista aiheista.
Ville Jordan

Kommentit

Kommenttia

9 thoughts on “Avioliitto – kuinka sen saa pelittämään

  1. Voiko tuon toiseksi viimeisen kappaleen siis ymmärtää niin, että nykyisin olet hyväksynyt ajatuksen, että jatkossa myös mies- ja naisparit saisivat yhtäläiset oikeudet esim. adoptioon liittyen? Hienoa, jos näin on! 🙂

  2. Kirjoitin tuossa postauksen kappaleessa, että en tahdo syrjiä tai tuomita ketään RISTIRIITAISTEN katsomusten, mielipiteiden, tekojen tai tekemättä jättämisten perusteella. 🙂 Se on eri asia kun hyväksyä jonkun toisen arvomaailma omaksi arvomaailmaksi. 🙂

  3. Voi Ville! Sinulla on ihan hyvät mielipiteet nuin nuoreksi mieheksi. Mutta heitän nyt pari näkökulmaa… Tuo tilastollinen tutkimus, siitä miten vanhempien ero vaikuttaa ihmisen suhtautumisen avioliittoon. Ja se miten tuot esille että se on positiivinen asia, kun vanhemmat ovat "pysyneet yhdessä" Näen paljon ihmisiä työssäni, ja keskustelen usein suhteista. On hirveää huomata, että moni on aivan väärin perustein naimisissa. Ja ne perusteet kopioituu juurikin siltä lapsuudesta, kotoa. Mistä silloin voi edes tietää mikä on hyvä ja mikä huono avioliitto? Miten esim. sinä koet omien vanhempien avioliiton? Miten se on vaikuttanut sinuun? Tai siihen mitä nyt ajattelet avioliitosta?
    Minusta avioliitto on liiankin mediaseksikkääksi tehty asia. Minusta ennen avioliittoa, voisi käydä useammankin kerran avioliittoleirillä. Testaamassa, onko siihen edes rahkeita lähteä. Nykyään ihmiset menevät avioliittoon liian helposti, sitten joudutaan katumaan asiaa myöhemmin. Kun ei olla tutustutta ensin itseensä tarkemmin tai kumppanin. Yhteiset toiveet ja haaveet voikin olla vain toisen tekemää illuusioita, ja huomaakin hyvin nopeaan olevasi/eläväsi toisen unelmaa, etkä omaksi. Se "herätys" kun tuleekin sitten aikamoisena iskuna päin naamaa. Olet keskellä perhe – elämää, tehden paljon työtä, saadaksesi leipää pöytään, itkien vähää vapaa-aikaasi, koska omaa aikaa mitä ei enää ole(ihminen on itsekäs, ei ole enää aikaa itselle, ja minusta pitää osata myös olla…) ,sinulla on nyt kaikkea muuta("ihana" vaimo, liuta lapsia, jotka eivät välttämättä aina ole niin "ihania" hirveästi velkaa, ei aikaa olla vaimon kanssa, parisuhteen myös se fyysinen puoli jää, tai laimenee, et saa enää huomiota, kuten ennen )(miehet varsinkin sitä tarvitsevat vaimoltaan, ja tilanne on kurja kun lapset tai muut harrasteet vievät sitä pois heiltä) ja tajuat ettei tämä ollutkaan se mitä juuri sinä halusit.
    Siinä tilanteessa tarvitaan sitten sitä tahdonvoimaa… Siinä voit sitten mietiskellä niitä lähtökohtia siihen avioliittoon. Minä kannustan ihmisiä etsimään ensin itsensä, ei toisen ihmisen kautta, vaan ihan yksin. Olemaan yksin. Ihmiset liian usein sortuu siihen, että pitää olla joku. Joku jonka kanssa elää… hmm miten voi elää jonkun kanssa, jos ei pysty elämään yksin? Miksi etsiä ratkaisuja elämäänsä toisen ihmisen kautta ongelmiinsa, jos niitä ei edes itse pysty korjaamaan… Miksi tarvitaan se toinen auttamaan sinut elämään? Minusta ihminen on ehjä, kun se pystyy olemaan sinut itsensä kanssa ja hyväksymään itsensä. Silloin se myös hyväksyy toisen ihmisen.. ei tarvitse enää selitellä omia tekojaan tai arvojaan, vaan on ja elää niiden kanssa!

  4. Kiitos kommentista!

    Minun näkemys on, että kun on menty väärin perustein naimisiin, niin pahoja ongelmia seuraa varmasti.

    Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että liian kevein perustein mennään naimisiin. Allekirjoitan myös tuon, että itsensä ja toisen tunteminen helpottaa käsityksen saamista itse suhteesta. Tuokin on mielestäni totta, että ihmisen eheydestä kertoo paljon se onkon hän sinut itsensä kanssa ja kykenee hyväksymään itsensä ja toiset ihmiset! 🙂

  5. Kaikkea hyvää teille:
    Rakastakaa toinen toisianne, 
    mutta älkää tehkö rakkaudesta kahletta. 
    Olkoon rakkaus mieluummin meri 
    teidän sielujenne rantojen välillä. 
    Täyttäkää toistenne juoma-astiat, 
    mutta älkää juoko vain yhdestä astiasta. 
    Jakakaa leipänne, mutta älkää syökö vain yhtä leipää. 
    Laulakaa ja tanssikaa yhdessä ja olkaa iloiset, 
    mutta olkoon kukin teistä yksin. 
    Juuri niin kuin luutun kielet ovat yksin, 
    vaikka ne värisevät samaa sävelmää. 
    Antakaa sydämenne toisillenne, 
    mutta älkää omistako, 
    sillä vain elämä voi sulkea sydämen käteensä. 
    Ja seiskää yhdessä, mutta älkää liian lähekkäin, 
    sillä temppelin pylväät seisovat etäällä toisistaan. 
    Eivätkä tammi ja sypressi kasva toistensa varjossa. 

  6. No, eihän toisen arvomaailmaa tarvitse hyväksyä omaksi! Silti voisi ymmärtää, ettei erilainen arvomaailma ole väärä tai omaasi huonompi. Ihmisten syrjiminen ja toisten oikeuksien polkeminen arvomaailmojen erilaisuuden vuoksi on ikävää.

  7. En edelleenkään tahdo syrjiä ketään eriävien mielipiteiden takia. Siinä ei ole mitään ikävää. 🙂
    Totuus on kuitenkin se, että en tahdo mennä Jumalan sanaa vastaan. 🙂 Se mitä edustan ja mistä arvomaailmani tulee löytyy raamatusta.

    Tämä raamatullinen arvomaailma ei ole yhtään huonompi, kuin ei raamatulliset arvomaailmat, vai mitä? 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

css.php
Read previous post:
Ihastuksesta rakkauteen myrskyjen keskeltä

Pieni poika istui aurinkoisena päivänä seurakunnan kesäleirille matkaavassa bussissa. Tuo poika olen minä. En olisi jaksanut millään enää odottaa perille...

Close